Oletko varma, ettet unohda mitään?

Yritä olla tietoinen siitä, mikä on todella tärkeää sinulle, mikä heijastaa kokemuksia, joilla ei ole tarkkaa merkitystä.

Se tapahtui hieman aikaisemmin. Jätin kuntosalista melko innostuneeksi, sydämeni ylittää ajatukseni, välttää ristiriidassa ajattelun kanssa, joka sitoutuu koko järkevästä vähennyksestä. Ja ajattelin, ja olin tunne, ja minä jatkoin matkalla, ja vielä jotain minusta oli jatkuvasti toistuva minulle: Oletko varma, ettet unohda mitään?

Jotenkin, löysin asenteestani saman asenteen, joka on täynnä sykintä, inspiraatiota taidemaalari, joka unohtaa kerätä astiaan viimeistelyn jälkeen, mutta silti nauttii ihme, joka voisi antaa hänelle elämää. Ja niin, ei ollut muuta tapaa. Unohdin jotain takana. Mieli tuntui keskittyvän tunnistamaan tärkein hetki, kun taidemaalari yrittää puolustaa itseään kokonaan ilmaisemalla elämän dynamiikkaa, mutta se on kiinni henkilökohtaisen elämän tarinan haurasta kangasta, kun aika menettää tuntikausia ja hetkiä maallinen rekisteri.

Ja aika puhui välittömästi itselleen. Nopeasti, kaiken voittamattoman nuorten henki, juoksin takaisin kuntosalille, otti unohtanut villapaita. Ennen kuin lähdin huoneesta jälleen, vilkaisun takaisin, huomasi, että huoneessa on keskittynyt heidän työstään. Mikään ei näyttänyt linjan ympärilläni. Minua ja kaiken ympärilläni välinen etäisyys olisi voinut kutsua "elämän aallon syvyys", ylittää ymmärrettävyyttä, muistista, jolla ei ole emotionaalista maksua.

Joten kuuntelin ajatuksiani, mitain tunteitani, annin itseni ylittää väitetyt epäsymmetrit, jotka usein havaittiin taiteessa, kuten: poikkeama suunnasta, etusija silmän havaitseminen vain todellisuuden ulkonäkö, Toistuvan kuvan välinen vuorovaikutus ja dynamiikan näkökulma, jossa ei ole horisontteja tai liikkeen ilman tiettyä impulssia ulkomaailmasta (mutta se voi luoda prosessin itse prosessista).

Johtajuus: Voitko korostaa ominaisuutta ilmiöistä, jotka häiritsevät sinua, kun otetaan huomioon kaikki, jotka eroavat ja erityisesti suhdetta, mitä odotat, ja mitä et nähnyt ensi silmäyksellä?

Mutta mikä kiinnostunut eniten, kun palasin kuntosalille oli luontainen dynaamisuus, joka oli vuotanut sisäisen maailman hälinästä. Kyse ei ole unohtanut esine paikassa, jossa on paljon fyysistä ja henkistä kuormaa, se ei koske mitään järkevää kangasta, jonka ketjut ovat täydellisessä jännityksessä. Vaikka voisit tuntea utelias paine, joka yleensä tapahtuu suuressa fyysisessä rasituksessa, jota en ollut koskaan tuntenut ennen. Mutta tosiasia, että yhtäkkiä palaa tähän paikkaan, tunsin klo kalkastelijan maailman kulmassa ilman horisontteja.

En yksinkertaisesti nähnyt itseäni maalaukseen maalausta, joka suorittaa taidettaan täydellisessä hiljaisuudessa, samalla haluavat tutkia uutta lähestymistapaa tekemään taiteellista tuotetta. Mitä olin unohtanut kuntosalista oli itse asiassa tapa tutustua sisämaailmaan, suhde, jota minulla oli itselleni, ei muiden kanssa. Se oli keino irrottaa päivittäisestä rutiinistani, tapa olla yllättynyt siitä, mikä on esikatselu (eli asiat, jotka voisin tietää, milloin yritän ajatella niitä).

Unohdettu villapaita merkitsee sekava mielen toimintaa, joka sekoittaa aikoja, tiloja ja tunteita, elämää, kohtaloa, puhelua ja sitten uppoaa ne kaikki jäljelle jätin tahattomasti. Muutaman minuutin ajan kelluin eräänlaiseen mukautuksiin, aikomusten ja meta-perspektiivien uudelleenkonfiguroinnista ilman ymmärrystä, mitä minulle tapahtui. Jotain sai minut ajattelemaan tuolloin, mutta samaan aikaan en piti liukua liian kovasti alueen laajentavien ja eidetiikan tunteiden alueelle.

Ehkä kuitenkin minun piti unohtaa jotain kuntosalilla, joten ei unohda, että mitä voi satuttaa minua eniten, mikä inspiroi ja saa minut tuntemaan olonsa hyvä: päätös pysyä likimääräisen normaalien rajoissa. Unohdettu villapaita ei voi muuttaa mielialaani, aivan kuten mieliala ei ole riippuvainen paluuta paikkaan, jossa jokainen passiivismi katoaa, antaa tavoin dynaamisuuden näkökulmasta tuoda muutoksia tehostettuun olemassaoloon.

Pikemminkin uskon, että väliaikainen paluu kuntosalille on onnistunut muuttamaan kaupunkimaiseman todellisuutta, kääntämällä se itseään itseään. Ymmärsin, että minun piti kehittyä miehenä, joka tunnisti vastuunsa itseään heijastamisesta ja uusista alkuista, yksinkertaisella vakaumuksella, että paluu tiettyyn paikkaan ei voinut muuttaa kohtaloni, ei voinut kääntää elämäni käsityksiä, ei voi muuttaa mieliala tai positiivinen ajattelu.

Johtajuus selittää, miksi asenteeni on tarkistettava välttäen taipumusta altistaa itseni emotionaalisesti siihen hetkeen, jossa on huomattavaa tai unohda, mikä seuraavan hetken muuttuu ja kääntyy toiseen suuntaan, jossa on vain yksi säätöventtiili: Itsepohjainen ja itse -arviointi.

Oletko varma, ettet unohda mitään?Kysy aina tästä kysymyksestä, kun sinusta tuntuu, että joku puuttuu elämässäsi, sisälläsi, toteaa, että kaikki, mitä olet jättänyt takana, voi olla pieni esittely siitä, mikä on ennen sinua. Sinun tarvitsee vain tietää, miten kertoa ero siitä, mitä tiedät ja mitä luulet tiedät, tai ero, mitä olit, mitä olet, ja varsinkin mitä olet.

Voisin korostaa piirteitä prosesseista ja ilmiöistä, jotka häiritsivät minua suhteessa siitä, mitä odotin, ja mitä en nähnyt ensimmäistä kertaa. Tätä ominaisuutta kutsutaan "poikkeamasta syy-determinismista", ja se merkitsee paluuta, mitä olisi pitänyt olla normaali.